Tehtaanjohtajan tarina

Tarinan takana: Paula Viikari, Tehtaanjohtaja, Valio Oy, Pitäjänmäen mehutehdas

En ole koskaan ollut urasuunnittelija. Jos joku kysyy missä olen 5 vuoden päästä, niin minulla ei ole siitä mitään käsitystä. Lukion jälkeen halusin saksan kielen kääntäjäksi ja tulkiksi. Pääsin yliopistoon lukemaan saksaa, mutta kun kesällä ennen opintojen alkua olin kiertämässä entistä Itä-Saksaa ja jouduin toimimaan tulkkina omalle porukallemme, niin ymmärsin ettei se ole minun juttuni, että siihen en ryhdy.

Vaihdoin opinnot vaatetusalaan ja sain amk-insinöörin paperit, vaikka jo opintojen puolivälissä huomasin, ettei sekään ole insinööritöiden osalta minun juttuni. Sitten hain opiskelemaan Helsingin Kauppakorkeakouluun. Ajattelin ryhtyä Kirsti Paakkaseksi Kirstin paikalle. Seuraavana kesänä päädyin kuitenkin Valion Riihimäen tehtaalle, minne etsittiin kesätyöntekijää palkanlaskentaan ja minne jäin keikkatyöläiseksi koko opintojen ajaksi.

Kauppakorkeasta valmistumisen jälkeen pääsin Valiolla Trainee -ohjelmaan yli 400 hakijan joukosta. Trainee-vuoden aikana toimin eri tehtävissä, ja sen jälkeen jatkoin tuotepäällikön roolissa. Olen vastannut hilloista, jauheista, maidoista ja piimästä – uusien tuotteiden lanseerauksista, pakkaussuunnittelusta jne.

Tuotepäällikkyyden aikana olin vuoden verran äitiyslomalla. Äitiyslomalta palatessani ryhdyin vetämään innovaatioprojekteja. Sain tehdä kolmepäiväistä työviikkoa joista yhden päivän etänä. Työnantaja on ollut todella joustava.

Sitten tuli organisaatiomuutos, mutta koin että en ollut parhaimmillani uudessa organisaatiossa ja ilmoitin esimiehelleni hakevani muita tehtäviä. Samaan aikaan tuli tehtaanjohtajan paikka avoimeen hakuun. Olin käynyt mehutehtaalla vain kerran enkä ollut koskaan toiminut kenenkään esimiehenä. Toisaalta hakukriteereissä ei vaadittu kokemusta tehdas- eikä esimiestyöstä. Koin itse, että tuotepäällikkönä kerryttämäni osaaminen ja todella vahva johtamiskokemukseni partiosta paikkasivat hyvin työelämän puuttuvaa johtamiskokemusta ja uskalsin siksi lähteä hakemaan paikkaa. Keskustelin hausta muutaman kerran rekrytoivan esimiehen kanssa, hain ja sain paikan normaalin rekrytointiprosessin kautta.

Maaliskuussa 2014 lampsin ensimmäistä kertaa mehutehtaalle. Taidan olla tällä hetkellä ainoa tehtaanjohtaja joka ei ole tuotantotaustainen. Valion 12 tehtaassa meitä on kolme naista tehtaanjohtajina.

Alkushokki oli varmasti molemmin puolinen. Emme tunteneet toisiamme – vaikka olin ollut talossa pitkään, niin tehtaalla en tuntenut ketään ja kukaan ei tuntenut minua. Mutta siitä se sitten tosi nopeasti lähti. Tehtaan johtoryhmän jäsenet, ketkä ovat lähimmät työkaverini ja kenelle olen esimies, olivat olleet pitkään tehtaalla. He olivat erittäin kokeneita ja heillä oli valtavasti osaamista.

Alussa juteltiin paljon – kysyin johtoryhmän henkilöiltä mitä he odottavat minulta tehtaanjohtajan roolissa ja mitä tehtaalla tulisi tehdä. Kävimme myös korkeanpaikanleirillä, missä tutustuimme, sovimme yhteisistä pelisäännöistä ja kävimme läpi tärkeimpiä kehityskohteita, joita yhdessä lähdimme viemään eteenpäin.

En tunne tuotantoprosessia edelleenkään niin kuin monet muut. Siinä pitää olla täydellinen luottamus puolin ja toisin, että tarvittava tieto liikkuu täysin molempiin suuntiin. Siihen tämä 4 vuotta perustuu, täydelliseen luottamukseen ja avoimuuteen. Jos käy joku kämmi niin se katsotaan yhdessä ja siitä opitaan yhdessä. Samoin yritämme muistaa juhlia ja huomioida onnistumisia yhdessä. Kiittäminen ja palkitseminen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin mokista oppiminen.

Siitä olen saanut hyvää palautetta, että en johda ohi. Jos jossain on jotain kummallista, niin kävelen aina ensin juttelemaan siitä vastuussa olevan henkilön kanssa. En missään vaiheessa kävellyt tehtaalle kertomaan miten asioita pitäisi tehdä, vaan olen mennyt sinne mahdollistamaan asioita ja johtamaan kokonaisuutta.

Ylipäänsä tehtaanjohtajaksi ryhtyminen, mikä oli todella rohkea valinta myös talolta. Joku on luultavasti pari kertaa nielaissut siinä kohdassa, kun valittiin henkilö ihan muualta kuin tuotantoympyröistä.

Mieleen on hyvin jäänyt myös YT-prosessi, jonka olen kerran joutunut käymään läpi, ja joka oli tosi paha paikka. Pettymysten tuottaminen on haastavaa ja vielä kun silloin asetelma on se, että tehtaanjohtaja on työnantajan edustaja ja kaikki muut ovat toisella puolella. Ensin on tehty töitä yhdessä ja sitten tilanne onkin toinen. Sellaisen tilanteen ylipääsemisessä auttaa se, että luottamus ja muu pakka on kunnossa. Silloin kiersin tiiviisti pitämässä infoja tehtaalla taukohuoneissa, että pystyin tasaisesti kertomaan mikä on tilanne. Vaikeissakin tilanteissa arjen pitää koko ajan pyöriä – turvallisuus sekä marjakeiton ja mehun liikkuminen pitää taata ja katse tulee kuitenkin olla eteenpäin.

Meillä on nyt toista kertaa menossa toisen työhön tutustuminen, jonka myötä kuka tahansa tehtaalta voi tutustua jonkun toisen henkilön työhön. Olemme avanneet ilmoittautumisen kaikkiin tehtaan tehtäviin, 30:neen eri toimenkuvaan. Työntekijät voivat ilmoittautua tutustumaan myös tehtaan ulkopuolisiin tehtäviin ja niitä toiveita täytetään mahdollisuuksien mukaan.

Kyseessä ei ole varjostus, vaan toimenkuvan omistaja kertoo proaktiivisesti omista työtehtävistään. Viime kerralla kolme henkilöä tutustui minun työhöni. Lähdimme liikkeelle siitä, että avasin kalenterini ja katsoimme sitä kautta mitä toimenkuvani sisältää. Tutustuja on vapautettu omista tehtävistä tutustumisen ajaksi ja kaikki on tietenkin täysin vapaaehtoista.

Ensimmäinen vastaava toteutus kaksi vuotta sitten toi hyvää palautetta, jonka pohjalta uusimme projektin nyt hieman laajempana. Tehtaalla on yhteensä 70 henkilöä työssä, teemme työtä vuoroissa ja hyvin pitkälti tiimeissä samojen ihmisten kanssa. Vaikka teemme työtä tiimeissä, on tärkeää, että kaikki osaisivat ajatella tehdasta kokonaisuutena.

Tavoitteenamme on, että mahdollisimman moni tuntee koko prosessin ja että tunnetaan toisiamme. Arjessa on tosi vähän hetkiä jolloin ihmiset voivat rupatella toisten kanssa ja tulla tutuksi. Mitä paremmin tunnetaan, niin sitä paremmin pystytään tekemään työtä. Valmistajan on tärkeää ymmärtää mitä pakkaaja tai kunnossapitäjä tekee ja päinvastoin. Toisten työtehtäviin tutustuminen myös vähentää turhaa arvostelua, kun ymmärretään mitä kaikkea muiden tehtäviin kuuluu ja miksi se itselle tärkein asia ei välttämättä ole toisen tehtävälistalla ylimpänä. Kun ymmärrämme mistä toimenkuvat ja prosessit koostuvat, niin kaikkien elämä helpottuu.

Viimeisen vuoden aikana olemme esimerkiksi tietoisesti keränneet erilaisiin projekteihin tekijöitä mahdollisimman laajasti tehtaalta. Kun tavoitteena on parantaa prosessin tehokkuutta, kuka on sen parempi miettimään ja tekemään toimenpiteitä kuin ne, jotka sitä prosessia oikeasti joka päivä pyörittävät.

Neljä kertaa vuodessa meillä on tehdasinfo, milloin tunnissa käydään koko porukalla läpi kaikkien yhteisiä asioita, tuloksia ja mittareita. Tällöin pyrimme saamaan keskustelua aikaiseksi. Esimerkiksi, jos on tulossa jokin yhteinen isompi asia, vaikkapa suojalasien käyttöönotto, niin siitä on toteutettu keskustelua pöytäkunnittain. Yritämme pienillä asioilla vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luoda fiilistä. Joskus taustalla soi vaikka Sommaren är kort ja joskus on vaahtokarkkitarjoilua. Kaikkia ei ehkä pääse miellyttämään, mutta toivon, että pienistä teoista tunnistetaan, että yritämme ja pidämme huolta.

Lisäksi kerran vuodessa laitamme tehtaan kiinni ja vietämme koko porukka kehityspäivää. Ohjelmassa on silloin vahvasti asiapuolta, mutta myös viihdettä. Meillä on se etu, että mahdumme kaikki samoihin tiloihin ja meidän on mahdollista laittaa tehdas kiinni. Valion toisilla tehtailla ei välttämättä ole sitä mahdollisuutta.
Yhtenä kehityspäivänä keräsimme turhien töiden listoja – keräsimme post it -lapuilla asioita exceliin, jota sitten lähdimme ratkomaan rivi riviltä. Vastuutimme eri henkilöitä asioiden käsittelyyn ja ratkomiseen. Saimme esiin ne asiat, jotka harmittavat, ja pystyimme käsittelemään ne avoimesti.

Haluan myös mahdollistaa kokeilevaa kulttuuria, koska sitä kautta opimme ja kehitymme. Esimerkiksi palautekaappi on yksi kokeilussamme olevia asioita. Se on avoin kaappi tehtaan toimistokäytävällä sisältäen erilaisia muistamisia, kuten leffalippuja, kynttilöitä ja suklaata. Kuka tahansa voi käydä kirjoittamassa hyvän mielen palautteen jollekin joka on toiminut edukseen, ottaa kaapista vaikkapa ne leffaliput ja viedä lahjaksi kyseiselle henkilölle. Kaappi on ollut käytössä nyt kaksi kuukautta. Se on perinteiseen tehdasympäristöön uusi tapa. Kokeilemme kaikkea pientä ja katsomme mitkä ihmiset kokevat hyviksi tai miten jotain voidaan jatkokehittää.

Meitä jokaista kiinnostaa vaikuttaa omaan työhömme ja siihen mihin oma työ on menossa. Esimiehenä on siksi tärkeää voida vaikuttaa ovien ja mahdollisuuksien avaamiseen – jokaisen jatkomahdollisuuksiin. Jos jollakin on kiinnostusta ja taipuvaista tehdä muuta, niin toimenkuvaa voidaan muokata. Meillä on hyviä esimerkkejä oman työn tuunaamisesta haastavammaksi ja mielekkäämmäksi tehtaalla sekä myös uusien urapolkujen avaamisesta tehtaan ulkopuolelle.

Haluan mahdollistaa ihmisille toteuttaa asioita oman mielenkiinnon mukaisesti. Ne ovat pieniä asioita, joilla on iso merkitys. Kun töissä voidaan hyvin ja työyhteisö voi hyvin, niin se näkyy sitten myös tuloksessa.

Lue Paulan blogeja LinkedInissä .

Seuraa Paulaa Twitterissä: 

Valokuvaaja: Jari Autio